keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Täällä ollaan!

Se, miten paljon muutoksia nyt on elämässä tapahtunut, on jättänyt sanattomaksi. Sen vuoksi hiljaisuus on venynyt, ehkä jonkinlainen kirjoittajan blokkikin iski päälle. Unelmista on helpompi kirjoittaa kuin niiden toteutumisesta. Ehkä nyt pystyn taas kertomaan jotain. Kuten sen, että täysin uusi koti ja uusi työpaikka ovat aiheuttaneet välillä kummallisen tunteen siitä, että on hypännyt jonkun toisen elämään ja hetkeksi unohtanut sen, mitä siinä omassa elämässä olikaan.


Joka tapauksessa, koirilla on nyt tarha, jossa ne ovat alaistensa työpäivän ajan. Tarhaan meni 40 metriä jykevintä aitaa, mitä markkinoilta löytyi. Aidan saaminen oli todella pitkä prosessi, kun haluamaamme Polarin koiraverkkoa ei meinannut saada mistään, mistä sitä valmistajan mukaan piti saada. Lopulta aitarullat lähetettiin meille suoraan valmistajalta. Koppeja meillä ei vieläkään ole, mutta onneksi paukkupakkasia ei ihan vielä ole odotettavissa. Kermapyllymme ovat siis sisällä yöt, ei puhettakaan, että annettaisiin niiden nukkua ulkona pimeässä.

Kickbiken kanssa on totuteltu elämään. Alkukankeutta on ollut ihan teknisten toimintojen osalta, joskin valmistaja on ollut hyvin myötämielinen auttamaan niissä. Sen lisäksi olen omalla aloittelijan urpoilullani aiheuttanut sen, että kikkari ei todellakaan enää näytä pakasta vedetyltä. Käyttöesine, sanon itselleni, yrittäen olla miettimättä pyörän hintaa.

Mutta kyllä - vetotreeneihin on päästy. Olen ollut harmillisen sitkeässä virusflunssassa elokuun alusta asti, minkä vuoksi canicross on ollut vähäistä ja rajoittunut muutamille "hyville päiville". Kikkaritreenejä on tehty ja yritetään nyt päästä säännöllisesti myös isompaan valjakkoon treenaamaan. Sekä Yoda että Vala ovat osoittaneet vetoinnostusta. Suuntia ja reunassa pysymistä on harjoiteltu, ja se sujuu vaihtelevasti. Kun aloittelija alkaa harrastamaan kahden nuoren uroksen kanssa, siinä on omat haasteensa kaikkien osapuolten vuoksi. Koirat eivät osaa, musher ei osaa, välineisiinkin on oma totuttelemisensa. Mutta teemme parhaamme ja etenemme rauhassa. Yleisin virhe aloittavilla harrastajilla on liian nopea eteneminen treeneissä, kun nuorilla koirilla intoa piisaisi enemmän kuin järkeä. Liian kovaa tempoa on pyritty välttämään. Se voi pahimmillaan aiheuttaa isoja motivaatio-ongelmia.


Vaihtelevan mittaisia lenkkejä, rauhallisella temmolla, vaihteleviin suuntiin, koirat eri puolilla, käännökset eri kohdissa reittiä... Vaikka todella monta asiaa olen suunnittelemalla pystynyt ennakoimaan, monta asiaa on myös pakko oppia kantapään kautta. Kuten se, että myös kahden koiran kanssa kannattaisi käyttää sieppariköyttä, jos ei halua koirien lähtevän vetolenkille ilman kuskia.


Yoda täytti tasan 1 reilu kuukausi sitten. Se tuntui merkittävältä saavutukselta. Valalla on vielä pari kuukautta matkaa samaan pisteeseen. Vala on jo korkeudeltaan kasvanut reippaasti Yodaa isommaksi ja vähän näyttäisi siltä, että kokoero on jäämässä pysyväksi kun Yoda ei ole osoittanut myöhäisen kasvun merkkejä. Aivan lähiaikoina hankitaan nyt sitten pidempiaikaiset valjaat kummallekin, kun suurimmat kasvupyrähdykset ovat oletettavasti takanapäin.


Seuraavana projektina koirien osalta tiedossa on pihan ympäri kulkevan aidan rakentaminen. Pojat saivat olla pihalla vapaana aika ajoin siihen hetkeen asti, kun ne päättivät lähteä omalle retkelle naapuriin. Tiedossa siis työntäyteisiä iltoja - kun eihän tällaisessa vanhassa omakotitalossa muuten tarpeeksi puuhaa olekaan!

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Meidän koti

Meidän olohuoneessa on möyrinyt elefantti. Sinivalas. Tyrannosaurus. Virtahepo. Jokin suuri, jonka olemassaolon olemme ohittaneet sulavasti jo monen kuukauden ajan.

Helmikuussa saimme vihiä talosta, joka saattaisi olla tulossa myyntiin. Koska tilanne oli pitkään hyvin epävarma, emmekä edellisten kehnojen kokemusten takia uskaltaneet puhua epävarmasta tilanteesta yhtään mitään, päätimme vaieta asiasta, kunnes kaikki olisi varmaa. Vaikenemisen piiriin kuuluivat oikeastaan kaikki ne, jotka eivät jo lähtötilanteessa syystä tai toisesta saaneet tietää asiasta.

Asiat etenivät kevään aikana pikkuhiljaa. Käytiin katsomassa taloa pari kertaa ennen kuin alettiin pyörittelemään mahdollista tarjoussummaa. Ammattilainen tuli arvioimaan taloa. Hinnasta päästiin sopuun ja kuntokartoitus tehtiin. Raportin saaminen venyi, mutta koko ajan alkoi näyttää siltä, että oikeaan suuntaan tässä ollaan menossa. Kaupat tehtiin viime viikolla.

Olen aina kuvitellut itseni asumaan rintamamiestalossa, mutta elokuussa löydäni itseni 1920-luvun pikkuhuvilasta. Talo on vanha ja kaunis, osittain myös suojeltu pitkän historiansa ja erityisen ulkonäkönsä vuoksi.


Taloa on kohdeltu niin kunnioittavasti kuin vain arvonsa tuntevaa iäkästä rouvaa voi kohdella, ja perusasiat ovatkin hienolla tolalla. Välttämätöntä remontin tarvetta ei talossa ole ollenkaan, joskin suunnitelmissa on maalata aika paljon pintoja, kaivella esiin vanhaa lautalattiaa ja ehkä myös hirsiseiniä ja raikastaa talon ilmettä pienillä muutoksilla. Remontoinnin periaatteena tulee olemaan vaihdetaan vain se mikä on rikki, eli mahdollisimman paljon tullaan säilyttämään ja uudistamaan vanhaa materiaalia. Esim. keittiön kaapiston tuunaamiseen tulee riittämään keittiön kaapinovien maalaus ja nuppien vaihto. Kaapit itsessään ovat varsin hyväkuntoiset. Tikkurilan mainion testin mukaan olen sisustajana aitouden etsijä, joka pitäneekin hyvin paikkansa. Joitain sisustamiseen liittyviä juttuja tullaan blogissa varmasti näkemään.

Pihamaalta sen sijaan löytyy ensisijaisin tehtävä: koiratarhan rakentaminen. Se tehdään heti kun mahdollista, ennen tai jälkeen muuttomme. Toisiksi akuutein asia on rantasaunan kunnostaminen (ensi kesänä sitten) ja koko pihan aitaaminen kevyemmällä aidalla

Muistan ihan selvästi hetken, kun ensimmäisen kerran ajettiin talon pihaan. Tuntui, kuin joku olisi iskenyt palleaan nyrkillä. Alakerran isolla ikkunalla oli silloin perinteinen joulukynttelikkö. Kulutan kliseitä, mutta pihaan ajaessa tuntui kuin olisi saapunut aivan eri todellisuuteen, rauhalliseen ja vuosikymmenten takaiseen piilotettuun aikaan.

Kotiin.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Koiratarha

Sitten kun muutamme omaan taloon, suunnitelma on seuraava: koko piha aidataan "kevyemmällä" aitaverkolla estämään sen, että koirat juoksevat hetken mielijohteesta naapurin tontille. Luultavasti aidasta tulee pihaanajon kohdalta avoin, mikä tarkoittaa sitä, että ilman valvontaa koiria ei voi jättää pihaan. Jos hyvä, kevyeen aitaan sopiva pihaporttiratkaisu keksittäisiin, sellainenkin olisi mahdollinen. Jos pihan haluaisi umpinaiseksi, ongelmaksi muodostuu silti se, että talo on rannalla. En missään nimessä halua pilata rantamaisemaa rakentamalla edes siistin näköistä aitaa rantaviivaan. Etenkin heikkojen jäiden aikaan tämä on kuitenkin riskialtis ratkaisu, samoin kuin tietenkin järven jäätyessä, jolloin koirat voivat hyvin ottaa hatkat jäätä pitkin. Tällöin koiria ei voi ehkä pitää pihalla vapaana, tai sitten talviajaksi olisi kehiteltävä jonkinlainen kevyesti siirreltävä aitasysteemi.

Ajatuksena olisi pihaa kiertävän aidan lisäksi rakentaa  pihalle kunnollinen, kookas huskynkestävä tarha, joka olisi koirien pääasiallinen koti. Se, alkavatko arktiset sohvatyynymme nukkumaan ulkotarhoissaan öitä (jatkuvasti), on vielä auki.

Yoda marraskuussa 2015

Vielä ei ole taloa (tästä lisää myöhemmin), mutta suunnitelmia on. Olen yrittänyt miettiä järkevintä mahdollista ratkaisua pihanympärysaitaan ja tarhaan. Mistä materiaalista? Kuinka korkeaa? Kuinka iso silmäkoko? Kuinka paksu lanka? Millainen kaivuunesto? Millainen kiipeämisenesto?

Kuulostaa ehkä ylimitoitetulta, mutta Yodan kiipeämistaitoja ja Valan kaivuutaitoja todistaneena sanoisin että ei ole. Mieluummin teen kerralla kestävän tarhan kuin korjailen sitä jatkuvasti jälkikäteen ja haeskelen koiriani pitkin metsiä.

Koiratarhaa varten on tehtävä monta valintaa. Elementit vai itsetehty? Teräs- vai puutolpat? Lauta- vai maapohja? Salaojitus vai jokin muu ratkaisu? Katto, lippa vai muu ylimenoeste? Maan alle uppoava aitaverkko, verkotettu pohja, betonikouru, laudoitus, kivilaatoitus vai muunlainen alikaivuunesto? Varmin ratkaisu olisi varmasti kokonaan katto & verkotettu pohja. Isoa aluetta voi olla kuitenkin hankala verkottaa, ja verkottaminen usein myös tarkoittaa maapohjan muuttamista tuontihiekaksi. Koko pohjan laudoitus olisi verkottamista helpompaa, mutta mielelläni tarjoaisin koirille mahdollisuuden maapohjaankin, vaikka olen kuullut huskyjen alkavan neiteilemään lian suhteen jos tarjolla on puhdasta lautaa. Koiratarhan tarkkaa kokoa ei ole päätetty, mutta siitä tulee kookas, 25-50 neliön kokoinen. Sellaisen alueen laudoittamisessa on tietysti omat hankaluutensa maastonmuotojen ja rahapussin vuoksi.

Tämän hetken suunnitelma onkin seuraava:
- Paikalle rakennettu puurunko
- Tätä aitaverkkoa 2,0m korkeudella
- Tarhan sisäpuolta kiertävä reunalaudoitus, ikään kuin aidan sisäreunan ympäri kulkevat pitkospuut, n. 1m leveät. Keskelle tarhaa jäisi siis maapohjaa, ja ajatuksena olisi, että tomppelit eivät tajuaisi pyrkiä vapauteen aitauksesta alkamalla kaivaa reunalaudoitusten alle/aidan ali. 
- Kaksi lämpöeristettyä koppia
- Pihaa ympäri kiertämään tämä aita 1,5m korkeana, tolpiksi painekyllästetyt puutolpat


Vinkkejä? Ajatuksia? Tyrmäys? Tsempit?

lauantai 28. toukokuuta 2016

Monta ötökkää ja vain yksi Reetu

Ötököiden aikakausi on alkanut. Kesä on tuonut mukanaan kaikenlaiset koiria suuresti ihmetyttävät lentävät pörriäiset. Olen kolmesti estänyt täpärästi Valaa imaisemasta suuhunsa kimalaista. Kärpäsiä ja muurahaisia on myös jahdattu väsymättömästi. Olemme viimein saamassa todisteita uljaiden saalistajiemme riistavietistä.

Myös kesän suurimpia ihanuuksia, punkkeja, on riittänyt. Vala on jostain syystä punkkien luvattu maa, josta on raastettu jo kolme punkkia irti. Yodasta on löydetty kaksi epätoivoista harhailijaa, mikä sai minut epäilemään, että punkkiparat eivät yksinkertaisesti löydä Yodan ihoa kaiken karvan ja villan alta. Se on ollut Yodan pelastus.

Hoi mäkäräiset, punkit ja muut imijäiset! Open bar!

Vala puolestaan on ruokkinut punkkien lisäksi kaikki maakunnan mäkäräiset. Kun näin ensimmäisen kerran miltä mäkäräisten syömä koiran maha näyttää, olin varma, että Vala on kuolemassa jonkinlaiseen allergiseen reaktioon. No, ei ollut kuolemassa, eikä reaktio ollut edes allerginen. Mäkäräiset jättävät koiran iholle tulipunaisia, jopa peukalon kynnen kokoisia läiskiä. Vala on kahdesti joutunut mäkäräispiirityksen kohteeksi sillä tuloksella, että maha muistutti sen jälkeen modernin maalaustaiteen roisketyötä. Onneksi suvussa on farmaseutti, joka kiikutti meille heti testiin tippamuotoisen ötökkäkarkotteen. Tehosta ei ole vielä takeita, mutta toimivuuden pitäisi ainakin näkyä aika selvästi kun tilanne on tähän asti ollut niin.. ötökkäinen.




No sitten kaksi erittäin suurta asiaa ihmisolentojen elämästä.

Helmikuusta asti meillä on ollut käynnissä ensi vuoden työnhaku. Hakemuksia on naputeltu, haastatteluissa on ravattu. Tuloksetkin ovat nyt vihdoin selvinneet ja ne ovat tosi hyvät, niin hyvät, että saan valita mieluisimman paikan tarjotuista. Olo on onnekas. Nyt olen päätökseni tehnyt, ja se itse asiassa muuttui vielä tänään, kun tietoon tuli että pääsenkin juuri siihen paikkaan mihin tahdon, vaikka alun perin näin ei pitänyt olla. Ensi syksynä aloitan siis vakituisen työsuhteen, hurraa!

Toinen merkittävä asia koskee menneisyyttäni jumppaohjaajana. Ohjaajana erikoisuuteni olivat jumpat, joissa sekoitin radiohitteihin kaikenlaisia musiikihistorian suurteoksia, kuten Frederikiä, Meiju Suvasta, Einiä (Yes Sir, alkaa polttaa!), Teräsbetonia (Suomen toisiksi paras bändi, musiikin aatelia), klassikkobiisit Shrekistä ja Madagascarista (I like to move it, Big and Chunky) sekä kaikenlaiset odottamattomat ylläribiisit, joita kuvitella saattaa. Minut tuntien Pitbullin jälkeen saattoi lävähtää soimaan joko hevi tai iskelmä, joskus niiden sekoitus. Kun nyt olen taas innostunut nostelemaan painoja äijämäisesti puhisten, olen löytänyt nämä vanhat soittolistani. Kun krebaan (opin tämän hienon sanan pari viikkoa sitten) mavesarjojen välissä Volgan tahtiin, olen ihan kiitollinen siitä, että urheilen omassa kellarissa yleisten kuntosalien sijaan.


Kyllä, linkitin juuri Reetua blogiini.

Mutta kokeilehan tätä seuraavalla lenkillä/treenikerralla. Ehkä yllätyt ja saat uuden likaisen salaisuuden soittolistoillesi.

torstai 12. toukokuuta 2016

"Eihän se ole mikään harrastus, jos siihen ei mene kaikki rahat"

Ylläolevan viisauden kuulin golfia harrastavalta tutultani. Kalastusta harrastava mieheni nappasikin itselleen tästä uuden elämän ohjenuoran. Kesää vasten meille hankittiin tuossa jokunen aika sitten vene. Kalastukseen mutta myös retkeilyyn, mies perusteli. Ja on sillä jo retkeiltykin.

Koirien pelastusliivien ostaminen oli muuten aikamoinen operaatio. Pienessä kiireessä riensin paikalliseen kauppaan pohdiskelemaan sopivaa kokoa n. 25-kiloa aikuisina painaville huskyille. Pelatusliivien valmistajalle oli kuitenkin sattunut jonkinlainen kämmi, ja eri kokoisissa liiveissä oli hyvin erilaiset ohjeistukset liivien painorajoituksista. Yhden paketin mukaan M-koko sopisi 30-kiloisille ja toisen mukaan 20-kiloisille. Annoin asiasta välitöntä palautetta ja päädyin varastoon myymälän esimiehen kanssa selvittämään asiaa. Ko. henkilö otti asian selvittämisen sydämen asiakseen. Minä pääsin lopulta lähtemään ja valitsin mukaani kahdet M-kokoiset liivit, vain palatakseni sovitustuokiota myöhemmin vaihtamaan ne L-kokoon...


No mutta, loppu hyvin kaikki hyvin! Yoda ja Vala suhtautuivat liiveihin hyvin mutkattomasti. Itse asiassa niin mutkattomasti, että epäilys heräsi sen suhteen huomasivatko ne edes koko liivejä. Käytiin veneretkellä pienessä saaressa, jossa koirien karkaamista pelkäävä emäntäkin uskalsi luottaa koirien pysymiseen samalla maaperällä.


No sitten tässä viritellään koiratarhaostoksia. Tarha pitäisi saada pikimmiten anoppilaan ja tulevaisuudessa myös omalle pihamaalle. Olin vahvasti elementtien kannalla tasan siihen saakka, kun selvitin niiden hintatason. Suunnitelmissa onkin elementtien sijaan ostaa 1,8m/2m korkeaa aitaa ja mäjäyttää anoppilaan n. 4x6 kokoinen tarha. Omaan tulevaisuuden kotipihaani olen ajatellut tehdä ehkä 4x6 tai 5x8 kokoisen "huskynkestävän" tarhan, jonka lisäksi kotipiha aidattaisiin vähän kevyemmällä aidalla kauttaaltaan.

Eikä siinä vielä kaikki - naputtelen tässä tarjouspyyntöjä kickbikeista. Ensi syksynä poikien laiskat päivät ovat luetut, ja aloitetaan vetotreenit. Minulla ei oikeastaan ole sitä varten hankittuna kun koirat, joten ainakin kickbike, adapteri, vetonarut, seisinki ja valjaat tarvitaan. Niin ja talveksi tietenkin reki. Pari uutta reen vetäjää, isompi auto ja isotonttinen talo olisivat myös mieleisiä hankitoja.

Luulenpa, että tätä voi hiljalleen alkaa kutsua harrastukseksi.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Maharallin loppu

Nyt se on julkista: Valalle on löytynyt sopiva ruoka!

Mutta kerrataanpa ensin Valan mahatarinaa. Yksittäisiä hajatietoja löytyy myös tägin "maharalli" alta.

Siitä päivästä asti kun Vala meille tuli, sillä oli maha löysällä. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Aina kun ehdittiin toivoa jonkun kikan auttavan, maha löystyi uudelleen, eli ongelma oli alusta asti hyvin aaltoileva. Vala oli syönyt kasvattajalla Jahti&Vahti Pentua, ja siksi mekin olimme ostaneet sitä säkin, jotta muutos uuteen ruokaan ei olisi niin äkkinäinen. Yoda söi tässä vaiheessa omalta kasvattajaltaan saatua Joseran penturuokaa ja tarkoitus oli siirtää Vala syömään samaa ruokaa.

Yritimme pienentää ruoka-annoksia, tihentää ruoka-annoksia, harventaa ruoka-annoksia, tarjota ruoan kostutettuna ja ilman kostutusta, syötimme viikkotolkulla maitohappobakteereja, madotimme Valan kahdesti (rokotustenkin tähden), Vala sai jopa tylosiinikuurin eläinlääkäriltä. Toisaalta pyrimme myös välttämään liian isoja muutoksia, ettei mahan sekaisuus ainakaan johtuisi liian tiheistä muutoksista. Tästä syystä yritimme hyvän aikaa tarjota Valalle nimenomaan Jahti&Vahti pentua ja sulkea pois muita ongelmia mainitsemillani keinoilla. Kokeilimme neljän päivän keitetty kana/riisi-kuuria saadaksemme selville, onko ongelmana jokin J&V:n ainesosa. Kuuri auttoi hetkellisesti, mutta tilanne huononi taas.
  • Jahti&Vahti Pentu: Siipikarjanlihajauho (kananliha), riisi, lihajauho, maissi, maissijauho, siipikarjan rasva (kananrasva), juurikasleike, kivennäis- ja hivenaineet, inuliini, hiiva.
Kun tilanne ei osoittanut parantumisen merkkejä, päädyin seuraavaksi kokeilemaan Acanan puppy & junioria, jota meidän tilanteeseen suositeltiin. Acanalle annettiin kokeiluaikaa reilu kuukausi ja kuten arvata saattaa, se ei toiminut Valalle. Tilanne parani aivan hetkellisesti ennen kuin huononi jälleen. Tässä vaiheessa Yodan Josera loppui ja Yoda-raukka sai Valalle kelpaamatonta J&V:tä. Yodalla on aika rautainen maha eikä ongelmia sinänsä ollut, mutta jätösmäärät kasvoivat merkittävästi J&V:tä syödessä, enkä siksi vakuuttunut ruoan laadusta. 

Sekä J&V:ssä että Acana puppyssa on kanaa/siipikarjaa. Hiilihydraatin lähteet ovat kuitenkin erit, J&V:ssä riisi ja Acanassa kaura ja peruna. (Acanan ruoat ovat nyt uudistuneet, joten tässä alla on "vanhan" Acana puppyn sisältö, siis sen jota mekin käytimme.) 
  • Acana puppy & junior: Kuivattu kana, kaurasuurimo, luuton kana, kokonainen peruna, herne, kananrasva, kokonainen kananmuna, ruodoton kampela, sinimailanen, kananmaksa, silliöljy, hernekuitu, kokonainen omena, kokonainen päärynä, bataatti, kurpitsa, talvikurpitsa, palsternakka, porkkana, pinaatti, karpalo, mustikka, merilevä, sikurinjuuri, katajanmarja, väinönputken juuri, kehäkukan kukka, fenkoli, piparmintun lehti, laventeli sekä laadukkaat vitamiinit ja kivennäis- ja hivenaineet.
Viimeisenä keinona ennen suoliston kunnon mittaustestejä päätin testata täysin raakaa ruokavaliota. Koska tässä vaiheessa epäilin syypääksi siipikarjatuotteita, aloitettiin testaaminen naudan jauhelihalla. Maha lähti saman tien toimimaan erinomaisesti. Noin viikon kuluttua lisättiin mukaan sianliha, joka sekin toimi hyvin. Muutaman viikon raa'alla olon jälkeen mahan kunto oli todella hyvä, ja testasimme myös broilerinlihaa. Sekään ei tuottanut ongelmia, joten luultavasti se ei ollut syypää ongelmiin. 

Raakaruoalla Valan paino lähti heti nousuun, eli ruoan imeytyminen tuntui paranevan huimasti. Halusin kuitenkin yhä löytää Valalle sopivan nappulan, ja valikoinkin Zooplussalta ja Peten koiratarvikkeelta jo alustavasti muutamia vaihtoehtoja itselleni. Valitseminen oli vaikeaa, kun en oikein tiennyt mitä ruoka-ainetta vältellä. Sain kuitenkin kaveriltani testiin pari kiloa minulle aiemmin tuntematonta Greenheart Sportline-ruokaa, joka on suunniteltu nimenomaan työkoirille. Aloitimme antamalla Valalle ½ dl nappulaa raa'an seassa ja kasvatimme annosta pikku hiljaa.
  • Greenheart Sportline 30/20: Chicken 35%, animal protein extract 19%, corn, barley, chicken & beef fat, rice, meat meal, beets, potato, linseed, hydrolyzed chicken liver, yeast, apple, salmon oil, lecithin, Vitamin E & C.
Ja ihme kyllä, tämä ruoka sopi Valalle alusta asti. Tähän on totuteltu nyt kaksi viikkoa, eikä ongelmia ole ollut. Nyt Vala on syönyt tätä ruokaa jo lähes pelkästään, raakaa saa enää iltaruoan seassa.



En tosiaankaan tiedä, miksi tämä toimii. Ainesosissa on ensimmäisenä kana, sitten on muita eläinproteiineja (mitähän?), maissia, ohraa, naudanrasvaa, perunaa ja vaikka mitä. Omiin silmiini ei osu mitään sellaista ainesosaa, mitä Greenheartissa olisi mutta J&V:ssä tai Acanassa ei. Voihan olla, että Valan maha oli niin ärtynyt J&V:n jäljiltä, ettei Acana riittänyt mahaa rauhoittamaan. Raakaruoka sen sijaan tasoitti mahan toiminnan todella hyväksi. Ehkä jos raa'an ruokinnan jälkeen olisimmekin testanneet Acanaa, se olisi toiminut. En tiedä.

Nyt kuitenkin tilasin kaksi säkkiä Greenheartia kotiin. Eilen oli ensimmäinen kerta, kun kumpikin koira söi täysin samanlaiset iltaruoat. Sama määrä lihaa ja samaa nappulaa. Se oli jotenkin hieno hetki kaiken mittailun, punnitsemisen, pussittamisen ja ruokien kanssa säätämisen jälkeen. 

Toivotaan, että hyvä suunta jatkuisi! 

maanantai 2. toukokuuta 2016

Muuttofiilis

Myin sohvamme pois.

Sohva tuli äidiltäni, joka osti sen edullisesti tutultaan. Meillä sohva ehti palvella melkein neljä vuotta. Se oli minun ja M:n ensimmäisen yhteisen kodin kaunein elementti. Sohvan sylissä on suunniteltu niin jääkiekkoharkkojen kuin jumppienkin sisältöä, luettu tenttiin, katseltu laatusarjoja, tehty kahta kandin työtä ja kahta gradua, luettu ja syöty (tunnustan), juotu vuosipäiväkuoharia, paketoitu ja avattu lahjoja, laulettu, pelattu, nukuttu, ystävystytty, riidelty, naurettu, surtu, pelätty. Sohva toimi myös eräänlaisena ajanmittausvälineenä, joka rekisteröi pienten huskynpentujen kasvua. Ensin ei päästy sohvalle, sitten päästiin ylös mutta ei alas, sitten päästiin sujuvasti alaskin, sitten ollaankin jo niin isoja että sohvalle astutaan hyppäämisen sijaan.

En yleensä ole yhtään sentimentaalinen esineiden suhteen, mutta kun sohva kannettiin eilen ulos, nurkkaan jäi kummallinen tyhjä tila, jonka tunsin vaikka olinkin selkä olohuoneeseen päin. Koiratkin pyörivät hämmentyneinä sohvan paikan tuntumassa. Yoda ihmeissään, Vala innoissaan löytäessään sohvan alta paljastuneen tennispallon.

Eilen meidän kotona tuntui muutolta ja muutokselta. Muistin taas, miltä muutos tuntuu ja maistuu. Se tuntuu juuri tuolta: tyhjyyden tunteelta jota ei näe, kaiulta, epämääräiseltä ikävältä ja jatkojohdon taakse kertyneiltä pölypalloilta. Istuin säkkituolissa (kasassa kahden huskyn kanssa) ja katsoin läppäriltä Sykettä. Tuntui muuttopäivältä. Muistelin edellistä muuttoamme, sitä kun muutettiin aamulla eri kaupunkiin ja illalla oltiin vielä kolmannessa kaupungissa katsomassa Nightwishia. Sitä edellinen muutto oli se, kun muutettiin yhteen. Sitä edellinen muutto oli se, kun muutin kämppiksen kanssa yhteisasuntoon. Sitä edellinen muutto oli se, kun muutin vanhempieni luota pois opiskelupaikkani perässä.

Kun sohva oli viety, tiskasin ja kämppä kaikui. Tuntui siltä, kuin koko kevät olisi summattu siihen ääneen mikä tulee kun astiat kilahtelevat yhteen ja ääni taipuu takaisin seinistä.

Lopetin tiskaamisen ja otin koirat kainaloon. On Yodan ja Valan ensimmäinen kevät, ja kaiken epämääräisyydenkin keskellä tuntuu hyvältä ulkoilla heräävästä luonnosta intoilevien huskyjen kanssa. Ei se mitään. Nyt on töitä, nyt on koti, nyt on metsästysvietin herättäviä sorsia joka paikassa. Nyt on hyvä.

Uusi sohvakin tulee jo tänään.